21.03.2008
Iikor on ollut nuhassa viimeiset kolme päivää, koska eräistä kilpailuista tallin toinen hevonen tartutti sen lähimmäisiin karsinoihin. Eipä tuolla niin väliä, koska se ei ole ollut vakavaa yhdelläkään sairastuneilla. Iikorkin on jo parantumaan päin, sen takia olemmekin tänään ratsastamassa hieman vaativampaa koulua kuin aikaisemmin.
"Jaa, kukahan ihme on vaihtanut jonkun ruskean karvamöykyn minun kauniin vaalean hevoseni tilalle", ihmettelin ääneen kun saavuin Iikorin tarhalle. "Joo, avaruusoliot kävi ja ne ajatteli, ettet huomaisi vaikka ne vaihtaisivat rautiaan ponin hallakon tilalle, kun on niin kuraista näissä tarhoissa", eräs viereistä tarhaa putsaava tallityttö nauroi kuullessaan kommenttini kuraisesta hevosestani. "Jep jep, eihän sitä tosiaan huomaisi, vaikka tämän kuranaamion alla olisikin ihan toinen poni kuin Iikor", nauroin kun napsautin riimunarun hevoseni riimuun.
"Saa kyllä nähdä kerkeämmekö sittenkään maneesiin ennen seuraavaa tuntia, koska olet niin likainen!" sanoin Iikorille raapatessani siitä enimpiä kurapaakkuja pois. Ori vain nuokkui tyytyväisenä, hieroessani sitä kovalla kädellä, jotta viemäristö ei menisi ihan täyteen mutaa. "Noh, sitten ei auta muu kuin jäädä ulos", sanoin, kun vihdoin pääsimme jatkamaan pesukarsinaan. Valutin vettä, kunnes sieltä tuli sopivan haaleaa ja aloin suihkutella Iikoria. "No, kyllähän sinä siitä pikkuhiljaa alat näyttämään omalta itseltäsi", puhelin ponille sen vaalean karvan alkaessa pilkotella sieltä täältä maakerroksen alta.
Sain Iikorin pestyä, kuivattua ja varustettua ennätyksellisen nopeasti, joten kerkesimme kuin kerkesimme maneesin lämpöön harjoittelemaan noin puoleksi tunniksi ennen kuin seuraava tunti alkaisi. Nousin ratsuni selkään ja annoin sille pohjeavut ja se lähti nätisti kävelemään uralle päin. Kiersimme suuren manesiin pariin otteeseen ympäri tehden siellä täällä voltteja, suunnanvaihdoksia ja pääty-ympyröitä, jotta ori vetrytyisi. Sitten nostin ravin ja teimme vielä pari kahdeksikkoa ennen laukan nostoa. Iikor ei oikein malttanut nostaa sitä, joten jouduin patistelemaan sitä normaalia enemmän, kunnes se nosti pehmeän laukkansa.
Kun olimme verrytelleet kymmenisen minuuttia, aloimme tehdä töitä. Ensin laitoin Iikorin menemään lisättyä käyntiä, joka onnistui siltä todella hienosti. Kokeilin samantien myös ravin ja laukan, joista jälkimmäisen kanssa oli sen verran paljon ongelmia, että jätin sen myöhemmäksi. Siirryimme sitten raviin ja aloimme tehdä kaikenlaisia kiemurauria sekä radan leikkaamisia. Lopulta kokeilin vielä lakan lisäämistä, mikä vihdoin onnistui. Sen jälkeen kokeilimme vielä muutamia taivutuksia ja sitten jäähdyttely.
"Kummaa, varmasti olemme olleet täällä jo yli puoli tuntia, mutta ratsukoita ei näy missään", sanoin ääneen kun olin taluttamassa hyvin jäähtynyttä ratsuani pois maneesista. Juuri kun olin saanut lauseen lopetettua, niin johan maneesin ovi avautui ja kolme ratsukkoa saapui sisään. "Nähtävästi harjoittelumme menikin ihan nappiin teidän kanssa", sanoin viimeisenä tulevalle opettajalle. "Olisittehan vielä voineet olla tässä, kun vasta aloittelemme", hän vastasi. "Eei, saimme juuri lopetettua ja ihan tarpeeksi tulikin jo harjoiteltua", vastasin hänelle ja jatkoin matkaani tallille.
Kun olin saanut Iikorilta varusteet pois, laitoin sille talliloimen ja annoin sen jälkeen sille ruuat ja jätin sen talliin. Kävin kirjoittamassa lapun, jossa Iikor pyydettiin pitämään sisällä loppupäivän ja laittamaan sille fleece-loimen yöksi talliloimen lisäksi. Kiinnitin lapun orin oveen ja sanoin: "Saat olla sisällä loppupäivän, ettet vilustu. Nuku hyvin sitten, kun nukkumaan alat, minä lähden nyt."
18.08.2007
Vihdoin uskalsin alkaa työskennellä Iikorin kanssa kunnolla jalan loukkaantumisen jälkeen ja se oli varsin antoisaa, koska ori ei ollut unohtanut taitojaan yli kuukauden tauon jälkeen. Kulmat kyllä meni turhan suorasti, kun ori oli tottunut lepsumpaan ratsastukseen, mutta puolen tunnin harjoittelun jälkeen sekin asia korjaantui.
Tunnin verryttelyn jälkeen päätin hieman hypätä ja varmuudeksi vielä maastossa, koska olisi ikävä päättää hyvä koulutunti huonoon estetreeniin. Nousin satulasta ja talutin Iikorin pois kentältä ja suuntasin maastoon vievälle polulle. Siellä nousin takaisin selkään ja annoin orille pohkeita, joita totellen se lähti kävelemään metsikköön.
Ensimmäinen esteemme oli pienen pieni risukasa, joka onnistui todella hienosti. "Hyvä poika, hienoa", kehuin Iikoria taputtaen sitä kaulalle. Olin esteen jälkeen hidastanut raviin, koska edessä oli tulossa hyvin tiukka mutka, joka olisi ollut ikävä mennä laukassa. Ori hörähti kuuluvasti ja mutkan takaa kuului kimakka hirnahdus.
Kun pääsimme mutkasta ohi, vastaamme tuli ratsukko. Ratsastaja oli minulle tuntematon mieshenkilö, mutta hevonen oli tuttu musta puoliveriori, jolla oli upea piirto päässä. "Tervehdys", sanoin kohteliaasti miehelle, joka vain nyökkäsi takaisin. "Jahas, sellainen yksilö tällä kertaa", sanoin kun olin varma, ettei mies kuulisi minua.
Hyppäsimme vielä viisi estettä, joista viimeiset kolme sujui loistavasti kahden ensimmäisen mennessä hieman huonommin. Laukkasimme myös laukkasuoralla muutaman askeleen verran, mistä Iikor piti hyvin paljon. Tallille saavuttuamme sidoin orin harjauspuomiin ja otin siltä varusteet pois. Harjauksen jälkeen ori sai hikiloimen päällensä ja pääsi tarhaan odottamaan päiväheiniään, jotka sille jakaisi tallityöntekijän minulla ollessa kiire työasioita hoitamaan.
27.07.2007
Viikon päästä Iikorin jalan loukkaantumisesta se ei ollut parantunut täysin, mutta ori pystyi jo kävelemään sillä ilman ainaista ontumista. Ratsastaakin pystyin, mutta vain käyntiä, koska ravi saattaisi rikkoa jalan kokonaan.
Iikor ei onneksi välittänyt tilanteestaan mitään, vaan nautti täysin siemauksin saamastaan huomiosta ja hellyttelystä. "Kunhan saat jalkasi kuntoon, aloitamme kunnon työskentelyn taas", uhkailin oria, joka makoili ulkona lämpimänä päivänä. "No ei, rauhassa me tietenkin aloitamme, mutta parhaamme yritämme, eikö niin?" kysyin Iikorilta. "Eikö niin?!" kysyin kuuluvammin, kun ori ei reagoinut mitenkään. "No ei sitten, älä kuuntele minua", sanoin ja lähdin tallille siivoamaan laiskottelijan varsin sotkuista karsinaa.
14.-15.07.2007
Minut hälytettiin illalla tallille, koska tallityöntekijä oli huomannut Iikorin ontuvan vasenta takastaan todella pahasti hänen ottaessa sitä yöksi sisään. "Mitä ihmettä sille on tapahtunut?!" huudahdin, kun näin orin tekevänsä kaikkensa, ettei joutuisi laittamaan painoa kipeälle jalalleen. "Minä en todellakaan tiedä, se oli tällainen kun hain sen tarhasta" tallityöntekijä sanoi kuin peläten minun syyttävän häntä hevoseni tilasta. "Anteeksi, en tarkoittanut mitenkään, että vika olisi sinun" sanoin silitellen karsinaansa päässeen orin päätä.
Puolen tunnin odottelun jälkeen eläinlääkäri saapui. "Anteeksi, minulla oli vakava tilanne kaksosia synyttävän tamman kanssa" eläinlääkäri Matterson sanoi. "Katsotaan, katsotaan. Soo, soo, rauhassa poika" Matterson rauhoitteli Iikoria, joka ei pitänyt jalkansa koskettelusta.
Parin minuutin tutkiskelun jälkeen eläinlääkäri sanoi: "Poikki tai murtunut se ei ole, joten sen on pitänyt venähtää tai mennä sijoiltaan." Huokaisin helpotuksesta, koska olisi ollut kamalaa, jos jalka olisi mennyt poikki. "Se on kuitenkin niin pahasti kipeä, että minun on parempi antaa kipua lievittänä piikki", lääkäri jatkoi. "Se on varmasti parempi", sanoin. "Viikon lepoa orille ja katsotaan sitten, onko jalka yhtään parempi", Matterson sanoi annettuaan piikin Iikorille.
Iikor nukkui makoisasti saatuaan sekä kipua lievittävää että rauhoittavaa ainetta, jotta todellakin saisi nukuttua rauhassa. Seuraavana päivänä jalka oli edelleen pahassa kunnossa, joten ori oli koko päivän karsinassaan. "Et sinä kyllä liiemmin edes halua ulos kävelylle, joka sinänsä on ihan hyvä", juttelin orille, joka söi rauhaisasti päiväruokaansa. "Ehkä huomenna sitten pääsisimme hieman kävelemään", sanoin vielä ennen kuin poistuin karsinasta ja lähdin tallilta kotiin.
01.06.2007
"Mooi Iikor!" sanoin ruunihallakolle hevoselle, kun astuin trailerin sisään. Ori hörähti tervehdykseksi ja silitin sen pehmeää turpaa. Irroitin sen ja maiskautin, jotta se peruuttaisi trailerista pois. Se kulki nätisti takaperin ja pian olimme tukevalla hiekalla tallini pihalla. "Matka varmaan sujui ongelmitta?" kysyin Iikorin myyjältä. "Kyllä, ei mitään ongelmia", sallis. vastasi ja taputti orin kaulaa. "No sepäs hyvä" sanoin, kun talutin hevosen hieman kauemmas, jotta sallis. saisi luukun kiinni.
"Te varmaan tulettekin varsin hyvin toimeen ilman minuakin?" sallis. kysyi ottaessaan askeleita trailerin kuskin paikkaa kohti. "Eiköhän me pärjätä", vastasin "Vai mitä Iikor?" jatkoin orille, joka katseli uteliaasti ympärilleen. "No minä tästä jatkan matkaani sitten, paljon onnea vain teille ja ilmoittele ihmeessä minulle välillä, miten teillä sujuu", sallis. sanoi noustessaan traileriin. "Joo, minä ilmoittelen kun jotain ilmoitettavaa tulee!" vastasin ja heilautin kättä tervehdykseksi. Niin traileri jatkoi matkaansa ja niin myös me Iikorin kanssa juuri alkanutta yhteistä matkaamme.